Juuri kun tässä on totuttu, että se on aamulenkin jälkeen "hei-hei-ole-kiltisti" ja rauha laskeutuu taloon,
niin "pomo" jääkin nurkkiin pyörimään, juomaan kahvia tuntikausiksi ilman elettäkään, että lähtisi töihin.
Selittää, että on joku ihme viikonloppu ja siksi vapaata.
Minusta kyllä pitäisi pysyä päiväjärjestyksessä, eikä poukkoilla edestakaisin. Juuri, kun olen sopeutunut nauttimaan yksin rauhallisista päivistä, tehdään tällainen ruma temppu.
Olisi ehkä pitänyt osata epäillä jotain outoa, kun "pomo" tuli ruusupuskan kanssa kotiin. (Yksi kymmenestä oli katkaissut vartensa ja pääsi omaan maljakkoon. Siirretään olohuoneen väripilkuksi, kuulemma) Ei ole niin tapahtunut sitten viime kevään. Sanoi itsellensä iloksi ostaneensa, kuulemma "väriä elämään".
Kuitenkin lenkit hoidettiin normaalisti - paitsi, että pitkästä aikaa kiepsautettiin tuon teollisuusalueen kautta.
Tämähän ei ole mikään luontokohde, mutta monet koirat käy täällä lenkillä eli nuuskittavaa riittää. Täällä ei yleensä ole paljon mitään liikennettä, joten siksi lienee suosiossa. "Pomo" tykkää enemmän noista metsäpoluista, joten kovin usein ei tänne eksytä.
Ilta sitten tuli kuten aina. Aurinko laski ja me rauhoituttiin kotiin.
Toisella puolen kuu nousi ja sai "pomon" kaipailemaan Powershottia. "Pomo" tykkää kovasti tästä uudesta järkkäristä, mutta zoomia puuttuu ja kokoa on turhan paljon. Aika sitkeästi se silti raahaa kameraansa mukanaan koko ajan. Uskokaa pois, kun sanon, että kyllä se jo nyt on aika pölyinen noin ulkoapäin. "Pomo" on ikionnellinen, kun satsasi muutaman kympin siihen linssinsuojukseen, jota voi vähän huolettomammin putsata kuin sitä varsinaista linssiä.
2 kommenttia:
On se varmaan outoa, kun välillä ollaan monta päivää kotona ja sitten taas loistetaan poissaololla. Minähän en pääse tottumaan yksinoloon, kun tuo Könä luuhaa nurkissa kaiket päivät. Ihmekös sitten, että nostan hirveän metelin, kun jättää joskus minut kotiin kauppareissujen ajaksi! Joka päivä ei kaupassa käy. Se voitti lipun Habitareen ja menee sinne 10.9. Onneksi naapuri ottaa minut siksi aikaa hoitoonsa. Siellä saa määrättömästi huomiota ja hyvää seuraa.
Hienoja on kaikki kuvanne, vaikka niinhän ne oli sillä toisellakin kameralla otettuina. Palvelijatarkin manaa järkkäreiden heikkoa zoomia.
Järjestys pitäisi olla elämässä, järjestys ja aikataulu. Tätä aikasotkua kuulemma jatkuu vielä parisen vuotta.
Ehdottomasti kuulemma kaivataan zoomia. Minä en tarttis.
Lähetä kommentti