Tänään on käyty vasta aamulenkillä ja silloin "juostaan", joten kamera ei ole mukana. "Juostaan" lainausmerkeissä, koska ei tuosta "pomon" etenemisestä viitsisi käyttää kuin korkeintaan ilmaisua hölkyttely. Mutta eilen lenkkeiltiin kameran kanssa. Lenkkejä pitää miettiä, kun meillä räjäytellään kallioita ja minä alan panikoida heti, kun se varoituspiippaus alkaa. Jos satutaan silloin lenkille, minun on pakko päästä heti kotiin. Onneksi niillä on työajat ja valoa riittää vielä senkin jälkeen.
Kierreltiin sitten kalliota, kun ei noista tiedä, milloin räjäyttelevät kaiken. Tuolla taustalla näkyy kotitalo eli kovin pitkälle ei tarvinnut mennä. Kallion alla on skeittipuisto ja sen takana leikkikenttä.
Kun kerran sain taas olla vapaana, suunnistin piehtaroimaan kauniiseen heinikkoon.
Noin sitä ponnistetaan. On kuin uimassa olisi mutta ei kastu.
Oli niin kivaa, että takajalat nousi kokonaan ilmaan.
Täältä lähikalliolta siirryttiin uusille tienoille. Mentiin omakotitaloalueen läpi. Siellä oli tosi sosiaalisia koiranulkoiluttajia. Koirat kyllä ärhentelivät siellä. Täällä tutuilla reiteillä koirat ovat sosiaalisia ja haluaisivat tulla moikkaamaan, mutta narun toinen pää haluaa pitää etäisyyttä.
Poikettiin sitten sieltä omakotien keskeltä kalliolle, kun sellainen osui eteen. Tänne ei olekaan aiemmin eksytty. Oli iso, tyhjä kallioalue eli tullaan varmaan toistekin, jos osataan. "Pomo" ei paljon katsele ympärileen vaan kävelee summamutikassa. Ihme, ettei se yleensä eksy.
Täällä oli aivan erilainen kasvillisuus.
Yritin piiloutua kanervien keskelle, mutta ihan en onnistunut.
Kalliolta vei hieno metsäpolku eteenpäin. Kotiinkin osattiin. "Pomo" avasi ompelukoneen, joka ei oikein tunnu toimivan, mutta verhot oli tähtäimessä. Katsotaan tänään, tuliko mitään valmista.
2 kommenttia:
Kyllä tulee tarkkaa jälkeä uudella kameralla. Ilmeisen valovoimainen objektiivi.
Kyllä se vaikuttaa hyvältä. Tykkään.
Lähetä kommentti