Niitä mustia pilviä kerääntyy taivaalle päivittäin, enimmäkseen iltapuolella
ja sen verran jyrisee ja salamoikin, että minun on varpaillaan koko ajan. Onneksi noita varpaita on.
Välillä kirkastuu ja puotapilvet vaeltavat taivaanrannassa. Silloin sitä voi erehtyä kuvittelemaan, että elämä on ihanaa.
Ainakin nuo värit ovat "pomon" mielestä hienoja.
Eikös iltaruskon pitäisi tietää kaunista päivää.
Sen verran tuo eilinen iltarusko piti lupauksiaan, että aamu oli kaunis. Lähdettiin hyvissä ajoin vähän pitemmälle lenkille. Urheilukentällä oli eilen lähikoulun uusien oppilaiden kastajaiset. Sieltähän oli jäänyt mielenkiintoista jälkeä. Löysin syötävääkin, mutta enhän minä niitä saanut syödä vaan "pomo" kiskoi minut pois. Minulla oli taas eilen ripulia, joten olen tehovalvonnassa.
No, mennään nyt, jos kerran on tarkoitus tehdä pitempääkin lenkkiä. Ei pitäisi aina jumittua noihin kuvien ottamisiin. Ei niitä hyviä kuvia kuitenkaan synny. Mennään nyt.
Mentiinhän me sitten. Ihan hyvä lenkki tehtiinkin. Sain vapaanakin taas juosta, kun aikaisin aamulla ei ketään muuta ollut liikkeellä.
Tässä ei tarvitse olla varpaillaan.
On se ihana viilettää pitkää tietä ja tutkia välillä tien varren tuoksuja.
Loppupäivä olikin sitten aika tylsää kotona oleilua. Lenkitkin meni välillä ihan puihin, kun tuli ukkosjyrinät pelottelemaan. Onneksi tuossa riisin seassa on taas sitä herkkupurkkiruokaa, jota mahataudissa saa. Nyt vain odottelen iltalenkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti