BOOOORING!

Huomaattekos, puhun kielillä. "Pomo" joskus aikoinaan luki minulle vieraskielisiä ääneen. Se oli aika kivaa. Nykyisin ei lue. Se on vain töissä, töissä, töissä ... ja uimahallilla.

 Mitäs minä sitten teen?

Minä seurustelen pehmolelujen kanssa. Ne vain ei ole kovin aktiivisia. Enimmäkseen nukutaan päivät. Yöt nukun sitten "pomon" vieressä. 

Nyt "pomo" selittää, että kyllähän me käydään lenkeillä. Onhan tässä kuviakin todisteeksi, että olet ulkona ollut.

 Katsokaapas näitä kuvia. Jokainen varmaan ymmärtää, että eipä kovin kauas mennä, kun pelkästään kotimäeltä on kuvia.

Tässäkin kuvassa se on kotitalo, jonka kuvajainen vedestä näkyy. Siis kotitalo! Jos minä pääsen talon nurkalle tarpeilleini, niin onko se ulkoilua? Kysyn vain.

Ahaa, peltokuvia! Nyt te ajattelette, että onhan ne käyneet etempänäkin. On, on, mutta en minä. Nämä ovat "pomon" työpaikan nurkalta. Näköjään sillä on siellä aikaa kuvailla ja laiskotella, mutta ei ole aikaa mennä lenkille minun kanssa.

Nuo hanhet saa "pomon" aina haltioitumaan syksyisin. Sen mielestä on tooosi ihanaa, kun ne kerääntyy muuttomatkaa varten parviin ja kaakattaa pelloilla ja taivaalla.

Niitä sitten iltaisin saan parvekkeelta ihailla.

Räpistelevät auringonlaskun aikaan parvekkeen ohi. Kovaa meteliä pitävät itsestään. Luulevat varmaan olevansa jotain erityistä. Mikä oikeus niillä on lennellä mielin määrin ympäriinsä. Kyllä tässä muutkin haluaa liikkua. Minä voin sanoa, että ellei minun elämääni tule muutos, teen valituksen eläinsuojelulautakuntaan. Kait sellainenkin kunta on olemassa.

Hyvänen aika, mitä uhoa.