Aamulenkillä oli aika rauhallista, mutta joku sentään oli liikkeellä. Tuli siihen sitten myös yksi sairaalan työntekijä. Meni kovin läheltä tätä ensimmäistä. Meinasin huutaa "Älä potki pienempiäsi!" mutta sitten ajattelin, että vievät vielä sinne sairaalaan, kun epäilevät helteen pehmentäneen pääni. Kävin vain vaivihkaa tarkistamassa, että pieni oli hyvissä voimissa. Oli se.
Aamukahvit juotiin parvekkeella. Siellä on aamuisin aika kiva sää, etenkin tänä aamuna, kun
tuuli havisutteli haavan lehtiä. En ole aiemmin tuhlannut ajatustakaan puustolle, mutta tänä aamuna kuuntelin tuulen ja haapojen keskustelua suurella ilolla.
Kalliolla kasvillisuus alkaa olla syksyistä, ruskeat ruskanvärit kuolleennäköisissä puissa ja pensaissa.
Mûmak viihtyi piehtaroimassa ja lepäilemässä ruohikon varjoisalla puolella. Sen verran tämä tauoton hikoilu alkaa minuakin väsyttää, että aikaa kuluu näillä lenkeillä.
Tuuli niin mukavasti ulkona, että istuin kalliolle nautiskelemaan. Mûmak nautiskeli heinikossa.
Aamulla parvekkeella on kiva ilma, illalla ei. Mutta pitäähän sitä taivasta käydä ihailemassa. Te voitte ihailla ja ihmetellä. miten jollakulla voi olla noin joustavat leukanivelet, näyttää käärmeeltä, joka voi nielaista purematta isonkin saaliin.
Kun laittaa suunsa kiinni, näyttää ihan peruskoiralta ,
parhaimmillaan jopa söpöltä. Kannattaiskohan pitää kita kiinni?
Poutaa iltarusko ennustaa eli lämmintä kesää meille kaikille.
2 kommenttia:
Haavan lehdet pitävät kivaa helisevää kahinaa tuulessa. Tuuli on kyllä kovasti tervetullut juttu nykyisin, oikein pitää pysähtyä siitä nauttimaan.
Mûmak mikään peruskoira ole! Ihan erityinen ja hieno lunni varpaineen ja leukanivelineen.
Juu-u tuuli on ihanaa. Oikein etsin niitä tuulisia paikkoja etenkin jos ovat varjossa.
Lähetä kommentti