perjantai 3. huhtikuuta 2015

Pitkäperjantai

Tämä päivä on mennyt jotenkin hukkaan, joten laitan vain noita lomakuvia.


Po-joen suistoalueella nähtiin yllättäin flamingoja. Ei me osattu edes aavistaa, että Italiassa elää flamingoja, joten yllätys oli mahtava. Valitettavasti kamera ei ollut iskussa. Po- joen delta-alue on yksi Unescon maailmanperintökohteista.


San Marino on Italian rajojen sisäpuolella oleva hyvin pieni itsenäinen, vauras valtio, itseasiassa yksi vuori.


Kauniit maisemat sieltä ainakin on.


Italialainen mafioso?


San Marinossakin on vanha kaupunki. Erilaiset seinämaalaukset ja graffitit olivat selvästi muotia.


Jotain vanhaakin oli jäljellä vaikka kaupunki on tuhoutunut tulipaloissa ja sodan pommituksissa. Monia tuhoutuneita rakennuksia on rakennettu uudestaan.


Kasvillisuus peittää raunioita tehokkaasti.


Riminissä oli maailmanpyörä, joten sinne mentiin.


Elle ei pelkää korkeita paikkoja.


Ennistä on kuoriutumassa oikea valokuvaaja, kilpailija mummolle.


Riminissä vietettiin tietenkin aikaa rannalla.


Simpukoita kerättiin pussikaupalla.


Paljon aikaa kului kyllä lukuisissa leikkipuistoissa. Rannan jokaisella hotellilla taitaa olle oma leikkipaikka. Nyt niissä ei ollut mitään tungosta.


Elle on näppärä kiipeilijä


mutta Enni voittaa tietenkin.

4 kommenttia:

Párekin Palvelijatar kirjoitti...

Vieläkö San Marino elää ihan toisella vuosituhannella? Harmittaa etten enää löydä sitä passia, jossa on heidän leimansa. Hienot kuvat ja maisemat! Teillähän oli varmaan kiva keli siellä.

pirjoanneli kirjoitti...

San Marino taitaa elää enemmänkin tulevaisuudessa kuin menneisyydessä. Ei työttömyyttä, ei kait köyhiäkään, veroparatiisielämää. Rahayksikkönä euro mutta ei kuulu EUhun. Kaunis se oli ja siisti ja ilma oli hieno.

Pirjoriitta Lind kirjoitti...

Jännää, miten ne on raaskineet luopua siitä erikoisuudestaan, että passileimoihinkin laittoivat oman ajanlaskunsa mukaisen vuosiluvun. Opas hehkutti sitä moneen otteeseen, että muistakaa nyt leimauttaa passit (sehän ei ollut pakollista). Siisti paikka se oli silloin liiran aikaankin ja hirveät hinnat.

pirjoanneli kirjoitti...

Ei siellä ollut edes mitään rajaa, joku kyltti tien varressa. Parhaiten rajan huomasi siitä, kun Italian kuhmuraiset tiet vaihtuivat San Marinon sileään asvalttiin. Hinnoissa ei ollut ihmeempiä eroja. Tosin ei paljon mitään osteltukaan. Postimaksut kyllä oli melkoiset, mutta Mûmakille ja Jawalle oli pakko saada kortit San Marinon leimoilla.