Pääsin sitten kotiin ja omille lenkkimaisemille. Joku oli taiteillut meidän taloon uuden teoksen. Yllättäin suuri grafititaiteen ystävä, "pomo", ei vaipunut ekstaasiin vaan oli sitä mieltä, että turha töherrys. Kuvitteleekohan se tietävänsä jotain taiteesta.
Lenkillä näin muutamia kamuja. Minusta on tullut vähän miehekkäämpi. Saatan ärähtää, jos urokset pyrkii hyppimään niskan päälle. "Pomo" tykkäis enemmän lepsusta otteesta, mutta ei sitä mies voi kaikkea sietää. En minä silti aloita rähinöitä, mutta en aina jätä asiaa sikseen, jos toinen äijäilee.
Kaupunkinikin oli paikallaan ja rauha maassa. Joku siellä pamahti taas, mutta en jäänyt sitä pitempään suremaan.
Aika rentoa olla taas kotona. "Pomokin" taitaa olla taas ihan kunnossa. Oliskohan huomenissa mahdollisuus kunnon lenkkeilyyn.
2 kommenttia:
Upea kaupunkinäkymä!
Hyvä, että olet päässyt kotiin. Ilmeisesti Pomon käpälä on toipunut. Toivotaan että lenkit sujuu entiseen tapaan. Ja joo, ei sitä passaa antaa kenenkään tulla niskan päälle, kyllä äijäily on silloin ihan paikallaan!
Kiitos. Taidetaan me päästä normaaliin päiväjärjestykseen. Ja äijäily rulettaa.
Lähetä kommentti