Myrskyä odotellessa

Ei siellä nyt mitään myrskyä ole, mutta iltayöstä kyllä sen verran kuului möykettä, että yritin vienosti uikuttamalla herättää "pomoa". Ei se herännyt. En minäkään sitten viitsi aamulla herätä.

Kauniita päiviä on ollut ja ulkoilua on harrastettu. Koirapuistossakin käytiin. Sain rauhassa tutkia maita ja maisemia, sillä ketään muuta ei siellä sattunut olemaan.

"Pomo" välillä huuteli minua ja häiritsi siten tutkimuksiani.

Mutta juoksenhan minä tietenkin, kun pyydetään, vaikka tiesinkin, että tarkoitus on vain yrittää ottaa valokuvia. Muut koiranomistajat palkitsevat namuilla koiransa, kun ne tulevat luo. Ei meillä!

Ai tuollako on jotain kaunista ja keväistä?

Ei vai. Toisessa suunnassako? En minä vain näe mitään jännää. Nuo kukat tuossa varpaiden alla ei todellakaan kiinnosta.

Kasvimaalla sentään saa kaivella ja jemmailla, kunhan ensin nämä pakolliset kuvaukset hoidetaan alta pois. "Pomo" yrittää muutaman tunnin silloin tällöin käydä tekemässä jotain, jotta näyttäisi siltä kuin olisi oikeasti hoidettu palsta. Minäkin teen parhaani.

Ja taas on kuulemma jotain jännää ja keväistä näkyvissä.

Sammakonvauvoja, sanoi "pomo". Minusta tuo kyllä on vain jotain limamähnää. On sitä paljon joo, mutta mitä sillä muka tehdään. Ei se mikään sammakko ole. Minä olen nähnyt sammakon ja tiedän, että se on ihan erilainen.

Tuolla edellisessä postauksessa minulla on aktivointilelu käytössä. Viime aikoina minua onkin aktivoitu taas päivittäin eri tavoin. Välillä ei ole mitään ja välillä taas tapahtuu kaikkea. Arvaamaton on tuo omistajani. On se kyllä kait ollut kipeäkin, eikä vain laiska. Ainakin se sai taas jonkun antibiootin. Alkaa olla ilmeisesti parasta ennen päivä silläkin ohi, siis "pomolla" ei kai sillä antibiootilla.