perjantai 17. huhtikuuta 2015

Päivät kuin unta


Tällaista oli tänä aamuna, kun "pomo" taas häippäsi johonkin koko päiväksi.


Ja tällaista oli illalla, kun se palasi minua taas lenkittämään.


Sanottaisko, että vaihteleva päivä,


jonka kruunasi sushiateria, jolla kasvattajani minua muisti. Oli hyvää, oli! Minun oli ihan pakko vähän uikuttaa, kun "pomo" avasi paketin. Niin tuoksui herkulliselle!


Mutta eipä eilisissäkään herkuissa ole valittamista. Aulikilla on aina namuja taskussa.


Aulikilla oli mukanaan myös hyväntuoksuinen tyttö, Eppu.

 

Sujuvasti kuitenkin leikin välinpitämätöntä tuoksuista huolimatta.



Mutta olihan se ihan pakko vähän seurata tyttöä välillä.


Tänään tapahtui muuten sellainenkin ihme, että vähän potki  takasillani maata. Oli tavattu yksi tuttu terrieripoika, joka kovin jäykisteli, mutta ei muuten uhoillut. Kun oli erottu, kundi potki maata aivan raivokkaasti. Niinpä minä kävin nostamassa jalkaa ja potkaisin pari kertaa. "Pomo" oli ällistynyt, mutta olin minäkin vähän hämilläni. Alkaakohan se äijiys nostaa päätään minussakin.

2 kommenttia:

Párek kirjoitti...

Hienosti tulee sään vaihtelut esille noissa kuvissa. Oho, ihan trendiherkkua sait, Mûmak! Enpä ole saanut enkä nähnyt sushia. Ja hyväntuoksuinen Eppukin sulla kaverina. On sua onni potkinut oikein syylingit jalassa.

Mûmak kirjoitti...

Sushi maistuu kyllä ja tuoksut ;) Hyvin olin tyytyväinen elämääni.