Joulukalenteri luukku 11

Polku päättyi outoon kasvustoon. Jääluun piti tietenkin heti kiivetä ylös juurakon päälle vaikka äiti käski olemaan varovainen. Hänkään ei oikein tuntunut tietävän, mistä oli kyse. Modoc oli melkein yhtä innoissaan kuin Jääluu vaikka hän oli jo aikuinen norsu. Hän oli kuitenkin tottunut asumaan lähinnä kaupungin kivierämaassa, joten tällainen villi luonto tuntui todella jännittävältä. Hopeaturkki, joka oli matkan johtajana tänään, kertoi, että tällaisia paikkoja on olemassa monessa paikassa. "Tämä on eräänlainen ovi tai holvi metsään, portti, jonka kautta pääsi aivan uudenlaiseen maailmaan. Menemme sinne ihan kohta. Mutta ensin otetaan eväät esiin, istutaan kaikessa rauhassa paikalleen ja syödään kunnolla, jotta jaksetaan jatkaa seikkailua." hän totesi

Ruoka maistuikin kaikille. Sen jälkeen aikuisilla oli vähän raukea olo, mutta Hopeaturkki vaati, että matkaa on jatkettava heti, koska tänään oli vielä edessä monenlaista seikkailua. Niinpä lähdettiin liikkeelle ja kaikki menivät peräkkäin holvista läpi. Kannon syvyyksiin johtava tunneli oli sen verran kapea, ettei siinä kaksi mahtunut kulkemaan rinnakkain. Hopeaturkki meni tietenkin ensimmäisenä, koska hän oli ollut täällä aiemminkin. Seuraavana tuli Modoc ja heti hänen  kannoillaan Jääluu. Pitkähammas jäi viimeiseksi varmistamaan, ettei Jääluu jää liian kauas jälkeen. Matka tuntui pitkältä. Käytävässä oli hyvin hämärää, sillä valoa tihkui vain hyvin vähän, kunnes ykskaks edessä näkyi kirkas taivas ja yllättävästi tunneli päättyi suoraan auringonvaloon. Jääluu yritti kurkistella isompien takaa, mitä edessä oikein odotti.

Aamuvirkku Nettikaveri tiesi:
Robert Holdstock: Holvi metsään
Pistetilanne Anita 5, Jawa 4½, Nettikaveri 3½