tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulukalenteri luukku 22


Arkku aukesi napsahtaen ja sieltä ryöpsähti kultaa ja jalokiviä kaikkien nähtäväksi. Jääluu häikäistyi tästä kaikesta ja mutisi itsekseen: "Eivät ole mitään köyhää väkeä nämä peikot." Jääluu hiveli kärsällään kauniita sileitä helmiä ja katseli kirkkaita värejä. Iso peikko kysyi, saisiko hän pitää avaimen itsellään. Tietenkin Jääluu antoi avaimen pois, koska sehän oli löytötavaraa ja kuului palauttaa omistajalleen.

Peikot pyysivät Mammutteja kotiinsa kahville. Jääluulle luvattiin limsaa ja keksejä. Isoin peikko laittoi arkun taas lukkoon  ja lähti kantamaan sitä kotiaan kohti. Muut seurasivat hilpeästi jutellen. Peikkojen luolassa päivä kuluikin mukavasti iltaan asti. Jääluu leikki pikkupeikkojen kanssa ja vanhemmat puhuivat keskenään metsän tilanteesta. Oli kuulemma ollut puhetta kaivoksen perustamisesta ihan peikkojen luolan vieraan, mutta onneksi aikeesta oli luovuttu. Nyt oli vireillä suojelupäätös. Peikot toivoivat kovasti, että koko metsä saataisiin luonnosuojelulain piiriin jolloin heidän tulevaisuutensa olisi turvattu. Täällä he voisivat elää rauhassa, erossa ihmisistä. Ja niinhän siinä kävi, että kun Mammutit jäivät vielä kuuntelemana iltauutisiá yhdessä peikkojen kanssa, niin uutisten lukija ilmoitti, että suojelupäätös on saanut lainvoiman. Voi sitä iloa, mikä peikkolassa vallitsi.  Peikot olivat niin iloisia, että antoivta Mammuteille kaulanauhat jokaiselle ja halusivat ehdottomasti viedä heidät kotiin. Olipa se kyytiä, kun mammutti istui ison peikon niskassa ja peikko harppoi valtavin askelin halki metsän.

Vielä ennen nukahtamistaan Jääluu muisti sanoa: "Olipa kiva päivä".

Anonyymi nettikaveri tiesi:
Fjodor Dostojevski: Köyhää väkeä
Pistetilanne Anita 12, Nettikaveri 8, Jawa 6½, Párek 1½

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pomon hyllyssä lieneen klassikko Köyhää väkeä. Mukavaa aatonaatonaattoa toivottaa nettikaveri

Mûmak kirjoitti...

Täysin oikein.