Joulukalenteri luukku 2

Nyt oli kiireinen aamu. Tavarat hukassa, pakkaus pielessä. Mutta yllättäin kaikesta selvittiin ja matkaan päästiin. Kun Mammutit saapuivat vihdoin rannalle meren ääreen, pieni Jääluu kompastui johonkin rannalla olevaan kiveen. Vanhempiensa ällistykseksi hän ei yrittänytkään nousta, vaan jäi makaamaan paikalleen. "Mitä sinä sieltä oikein löydät?" kysyi äiti Pitkähammas. Jääluu mutisi epäselvästi: "Täällä on ihananmakuista suolaista hiekkaa." "Irti! Sitä ei saa syödä!" komensi äiti ja kiskoi vastahakoisen Jääluun pois hiekalta.

Perhe jatkoi kävelyä autiolla rannalla. Tällaisella säällä tuskin kukaan muu saisi päähänsä lähteä aamuvarhain merenrantaan eväsretkelle. Onneksi rannalla oli suojaisia kivenkoloja, joihin koko perhe mahtui hyvin syömään. Isä oli tehnyt maittavat eväät. Hän oli noussut aamulla aikaisin paistamaan tuoreita sämpylöitä, joiden välissä oli kinkkua, juustoa, salaattia ja grillattua kanaa. Jälkiruoaksi oli kuohkeaa marjarahkaa, kahvia ja juhlan kunniaksi munkkeja. Jääluu halusi mennä tutkiskelemaan läheistä pensaikkoa sinä aikana, kun äiti ja isä joivat kahviaan. Isä oli juuri kaatanut taskumatista tilkan konjakkia kahteen pieneen lasiin, kun pensaikosta kuului hirveä kirkaisu.

Vanhemmat hyppäsivät kauhuissaan ylös. Konjakit kaatuivat maahan ja kahvia lensi pitkin kivikkoa, kun äiti ja isä syöksyivät pensaikkoon, jossa Jääluu jatkoi kirkumistaan.

Anonyymi tiesi
Joanne Harris: Suolaista hiekkaa