Nyt oli kiireinen aamu. Tavarat hukassa, pakkaus pielessä. Mutta
yllättäin kaikesta selvittiin ja matkaan päästiin. Kun Mammutit
saapuivat vihdoin rannalle meren ääreen, pieni Jääluu kompastui
johonkin rannalla olevaan kiveen. Vanhempiensa ällistykseksi hän ei
yrittänytkään nousta, vaan jäi makaamaan paikalleen. "Mitä
sinä sieltä oikein löydät?" kysyi äiti Pitkähammas. Jääluu
mutisi epäselvästi: "Täällä on ihananmakuista suolaista
hiekkaa." "Irti! Sitä ei saa syödä!" komensi äiti
ja kiskoi vastahakoisen Jääluun pois hiekalta.
Perhe jatkoi kävelyä autiolla rannalla. Tällaisella säällä tuskin kukaan muu saisi päähänsä lähteä aamuvarhain merenrantaan eväsretkelle. Onneksi rannalla oli suojaisia kivenkoloja, joihin koko perhe mahtui hyvin syömään. Isä oli tehnyt maittavat eväät. Hän oli noussut aamulla aikaisin paistamaan tuoreita sämpylöitä, joiden välissä oli kinkkua, juustoa, salaattia ja grillattua kanaa. Jälkiruoaksi oli kuohkeaa marjarahkaa, kahvia ja juhlan kunniaksi munkkeja. Jääluu halusi mennä tutkiskelemaan läheistä pensaikkoa sinä aikana, kun äiti ja isä joivat kahviaan. Isä oli juuri kaatanut taskumatista tilkan konjakkia kahteen pieneen lasiin, kun pensaikosta kuului hirveä kirkaisu.
Vanhemmat hyppäsivät kauhuissaan ylös. Konjakit
kaatuivat maahan ja kahvia lensi pitkin kivikkoa, kun äiti ja isä
syöksyivät pensaikkoon, jossa Jääluu jatkoi kirkumistaan.
Anonyymi tiesi
Joanne Harris: Suolaista hiekkaa
Anonyymi tiesi
Joanne Harris: Suolaista hiekkaa
4 kommenttia:
Suolaista hiekkaa sanoo Mumakin nettikaveri
Se on oikein. Tarvitaan sitten lisätietoja, jos nettikaveri sattuu tietämään useita ja voittaa, mutta nyt riittää tuo nimimerkki.
Tultiin vasta nyt kurkkimaan tarinaa, mutta ei me oltais tätäkään tiedetty vaikka kuinka aikaisin oltais teksti päästy lukemaan. Ei haittaa vaikka ei tiedetä mitään, on hauskaa lukea tarinoita!!
Kyllä niitä teillekin sopivia tulee ;)
Lähetä kommentti