Joulukalenteri luukku 5

Jääluun edessä aukeni pieni polku, jonka päässä oli vihreä veräjä ja veräjän takana talo, iso talo. Mitä ihmettä se teki täällä autiolla rannalla? Ketä siinä asui?  Asuiko siinä jotku? Jääluuta alkoi taas pelottaa. Se perääntyi varovasti takaisin pensaikkoon ja päästyään kyllin syvälle kääntyi ympäri ja konttasi tuhatta ja sataa takaisin vanhempiensa luo. Tämä rantaseikkailu alkoi käydä liian pelottavaksi. Hoplop olisi ollut ehdottomasti parempi vaihtoehto. Ja vanhemmat vain kuorsasivat rannalla sinä aikana, kun heidän ainoa lapsensa oli joutua ties mihin.

"Herätkää! Herätkää heti! Mennään kotiin."

Vanhemmat katselivat unisina ja hiukan noloina ympärilleen. Eväsrasiat olivat hujan hajan hietikolla ja heidän lapsensa näytti pelästyneeltä. Isohammas otti Jääluun syliinsä ja pyysi kertomaan, mitä oli tapahtunut. Sinä aikana Hopeaturkki pakkasi tyhjät rasiat, lasit ja muun rekvisiitan reppuun ja keräsi huolellisesti roskat kasaan. Hän ei ollut koskaan voinut ymmärtää ihmisiä, jotka jättävät kaiken sotkunsa luontoon. Hänen mielestään  retkipaikan piti näyttää siltä kuin kukaan ei olisi siellä koskaan käynyt. Jääluu oli kyllä oikeassa. Oli aika lähteä kotiin. Mutta ensin pitäisi käydä katsomassa se salaperäinen vihreä veräjä ja talo.

Niinpä Mammuttiperhe kiersi pensaikon ja tuli talolle. Se oli ihan normaali asuintalo, jossa asui ihan tavallisia ihmisiä, kuten Jääluukin nyt havaitsi, kun käsi oli turvallisesti äidin kädessä. Aarteenetsintä sai nyt jäädä, mutta avin otettiin mukaan muistoksi retkestä. Hopeaturkki laittoi roskat talon vieressä olevaan roskikseen ja perhe palasi kotiin.

Kotiovella Jääluu totesi, että päivä oli kyllä ollut mukava, mutta nyt olisi hyvä päästä jo nukkumaan omaan sänkyyn. 

Isohammas avasi kodin oven ja huudahti: "Voi ei!" Jääluu tunki heti myös ovelle nähdäkseen, mitä kotona oli tapahtunut.

Kukaan ei osunut oikeaan
R.C.Sherriffi: Vihreä veräjä 
Pistetilanne Anita 3, Nettikaveri 2½, Jawa 1½