Joulukalenteri luukku 19

Edessä oli aava meri ja sen äärellä jotain omituista. "Mitä ihmettä nuo ovat? Mikä paikka tämä on?" kyseli Jääluu. Isohammas vastasi: "Tämä on varmaan kaukaisin ranta, mihin me ikinä tullaan menemään. Tuossa rannalla on simpukoita ja kotiloita." "Simpukoita ja kotiloita? Onko ne jotain syötävää?" ihmetteli Jääluu.

Isohammas ymmärsi yskän ja kaivoi eväät esille. Istuttiin siis rannalle syömään ja samalla Isohammas kertoi Jääluulle simpukoista ja kotiloista:

"Sekä simpukat että kotilot elävät merenjumalan asunnoissa yleensä. Vain täydenkuun aikaan ne nousevat rannalle tanssimaan. Tänä vuonna täysikuu on juuri joulupäivänä eli noin viikon päästä, joten on erikoista, että simpukat ja kotilot ovat jo rannalla. Mutta kuten kaikki muukin outo, se johtuu nimenomaan joulun läheisyydestä. Joulu on toki merenjumalallekin iso juhla. Siksi koko hänen kansansa harjoittelee juhlaohjelmaa etukäteen. Sellaisissa harjoituksissa nämäkin ovat täällä. "

"Mutta täällähän näkyy vain kuoria", ihmetteli Jääluu. "Miten kuoret tanssivat?"

"Kuoret ovat suojia, sillä sekä simpukat että kotilot ovat kovin heikkoja ja pehmeitä ja alttiita ulkopuolisten vahingonteoille", selitti Isohammas. "Simpukat ja kotilot vetäytyvät kuorensa suojaan ja laittavat oven tiukasti kiinni aina kun lähistöllä on jotain vieraita. Mehän emme tietenkään tekisi heille mitään, mutta he eivät uskalla luottaa meihin. Kun me lähdemme, he jatkavata taas tanssiharjoituksiaan. Mutta ei haittaa yhtää, vaikka viivymme täällä rannalla jonkin aikaa. Tanssijoiden on hyväkin saada levätä hetki näin päivänvalon aikaan. Merieläinten iho kuivuu kovin nopeasti auringon ja tuulen vaikutuksesta, mutta kuoren sisällä on mukavan kosteaa."

Jääluu katseli koko ajan ihaillen simpukoita ja kotiloita ja mietti, mitä kaikkia ihmeitä maailmassa onkaan. Kotiin oli kuitenkin taas palattava.

Anita tiesi
Ursula Le Guin: Kaukaisin ranta
Pistetilanne Anita 10,  Nettikaveri 6½, Jawa 5½, Párek 1½