Arkku aukesi napsahtaen ja sieltä
ryöpsähti kultaa ja jalokiviä kaikkien nähtäväksi. Jääluu häikäistyi tästä
kaikesta ja mutisi itsekseen: "Eivät ole mitään köyhää väkeä nämä
peikot." Jääluu hiveli kärsällään kauniita sileitä helmiä ja katseli
kirkkaita värejä. Iso peikko kysyi, saisiko hän pitää avaimen itsellään.
Tietenkin Jääluu antoi avaimen pois, koska sehän oli löytötavaraa ja kuului
palauttaa omistajalleen.
Peikot pyysivät Mammutteja kotiinsa
kahville. Jääluulle luvattiin limsaa ja keksejä. Isoin peikko laittoi arkun
taas lukkoon ja lähti kantamaan sitä kotiaan kohti. Muut seurasivat
hilpeästi jutellen. Peikkojen luolassa päivä kuluikin mukavasti iltaan asti.
Jääluu leikki pikkupeikkojen kanssa ja vanhemmat puhuivat keskenään metsän
tilanteesta. Oli kuulemma ollut puhetta kaivoksen perustamisesta ihan peikkojen
luolan vieraan, mutta onneksi aikeesta oli luovuttu. Nyt oli vireillä
suojelupäätös. Peikot toivoivat kovasti, että koko metsä saataisiin
luonnosuojelulain piiriin jolloin heidän tulevaisuutensa olisi turvattu. Täällä
he voisivat elää rauhassa, erossa ihmisistä. Ja niinhän siinä kävi, että kun
Mammutit jäivät vielä kuuntelemana iltauutisiá yhdessä peikkojen kanssa, niin
uutisten lukija ilmoitti, että suojelupäätös on saanut lainvoiman. Voi sitä
iloa, mikä peikkolassa vallitsi. Peikot olivat niin iloisia, että
antoivta Mammuteille kaulanauhat jokaiselle ja halusivat ehdottomasti viedä heidät
kotiin. Olipa se kyytiä, kun mammutti istui ison peikon niskassa ja peikko
harppoi valtavin askelin halki metsän.
Vielä ennen nukahtamistaan Jääluu
muisti sanoa: "Olipa kiva päivä".
Anonyymi nettikaveri tiesi:
Fjodor Dostojevski: Köyhää väkeä
Anonyymi nettikaveri tiesi:
Fjodor Dostojevski: Köyhää väkeä
Pistetilanne Anita 12, Nettikaveri 8, Jawa 6½, Párek 1½
2 kommenttia:
Pomon hyllyssä lieneen klassikko Köyhää väkeä. Mukavaa aatonaatonaattoa toivottaa nettikaveri
Täysin oikein.
Lähetä kommentti